Vesijalanjälki, kasvisruokaa ja ihmisoikeuksia

Vedestä uutisoidaan usein, Suomessa on sikäli erinomainen tilanne, että meillä on puhdasta vettä lotrattavaksi asti. Toki mitkään luonnonvarat ei kestä järjetöntä kulutusta, sehän me jo tiedetään. Mutta puhdas vesi tuskin on ensimmäinen asia joka loppuu. Hiilijalanjäljen rinnalle on tullut vesijalanjälki. Siitä on uutisoitu ja itsekkin pyrin "perinteisillä" menetelmillä pienentämään veden kulutusta, sammutan aina hanan kun pesen hampaita, toisinaan jopa onnistun suihkussa sammuttamaan suihkun saippuoimisen ajaksi, harvoin tosin, koska nautin lämmöstä liikaa, saunan jälkeen lähinnä.

Viimeisin artikkeli jonka luin, koski vesijalanjälkeä ja sitä, että lihan syönti suurentaa eniten meidän vesijalanjälkeä, kuten hiilijalanjälkeäkin ainakin jos syö Brasilialaista nautaa.

Kokonaan lihasta en luovu, tai näin väitän. Olen aina tykännyt syödä lihaa, joulukinkkua, makkaroita, pihvejä grillataan kesällä, nyhtöpossua sämpylän välissä jne. Olen sianlihaa vähentänyt reilusti pohjaten sen siihen, että se voi olla osasyyllinen länsimaiden suuren sydän-, ja verisuonisairauksien määrään. (Tämän kirjoituksen perusteelta lähdin asiaa pohtimaan ja tutkimaan islam ja sianliha, ruokaopas ) Pekonia meillä syödään toisinaan viikonloppuisin mutta muuten possu keskittyy lähinnä toisinaan tehtäväksi nyhtopossuksi. Kalan määrää olen onnistunut myös lisäämään ruokavaliossamme - ja se käsittää lähinnä lohen, koska mieheni ei syö Seitä (kalapuikot jne. pakastekalat eivät siis ui pöytäämme).
Lammasta tykkäisin syödä, mutta se on todella hintavaa perus nautaan tai possuun verrattuna. Olen liittynyt myös lähiruokarinkiin, mutta tuntuu, että tuotteet ovat siellä jopa kalliimpia kuin kaupoissa vaikka tulevatkin suoraan tuottajilta ja ilman välikäsiä.

Kasvisruuistahan onnistuin pinaattilasagnen kanssa, ja olen pyrkinyt myös löytämään muita potentiaalisia kasvisruokia joita söisin. Siksi, että ruokavaliomme kasvismäärä kaipaa lisäystä ja kaipaan vaihtelua myös ruokavalioon. Tofua olen kiinalaisessa käydessäni syönyt, mutta en koskaan valmistanut itse, ennen eilistä.
Hellapoliisin sivuilta bongasin reseptin johon tulee uunipaahdettuja juureksia ja kylmäsavustettua jalotofua. Alla muokattu ohjeeni:

1 bataatti
1 paprika
½-1 kesäkurpitsaa
3 porkkanaa
kirsikkatomaatteja¨
1 punasipuli
Rypsi/oliiviöljyä
Valkosipulin kynsiä 1-3 maun mukaan
Mausteita (esim. suolaton chilimausteseos/suolaton cajunmauste /yrttisuola)
1pkt kylmäsavustettua jalotofua

Kuutioi bataatti, kesäkurpitsa ja porkkanat suupalan kokoisiksi, pirskottele päälle öljyä ja mausta haluamallasi mausteseoksella, minä laitoin suolatonta chilimaustetta ja kääntelin kasvikset tasaisesti ja uuniin 240c kiertoilmalla ja 30min. Sen jälkeen lisää joukkoon paprika pilkottuna ja kirsikkatomaatit kokoinaisena, kypsennä noin 210c vielä 15-20min.

Paista pilkottu punasipuli pannulla voissa lähes kypsäksi ja nosta kasvisten päälle uuniin vielä kypsymään. Pilko jalotofu ohuiksi viipaleiksi/paloiksi, sekoita kulhossa pilkottu tofu, viipaloidut/puristetut valkosipulinkynnet ja öljyä/sulatettua voita n. 2rkl. Paista pannulla kunnes tofu on kullanruskean väristä. Sotke tofu ja kypsät kasvikset ja syömään!

Jopa mies kehui ja santsasi vaikka peri miehiseen tapaansa oli ennakkoasenteella hyi yäk rehuja missä lihaa, mitä tää nyt on ;)

Katsoin keskiviikkona Sofi Oksasen kirjaan perustuvan elokuvan, Puhdistus. En ole kovin herkkä, yleensä hyvin kinnostunut kansanmurhista, vainoista, ihmiskaupasta jne. Mutta elokuva, oli raaka. Ehkä naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on minun akilleen kantapää, tapahtui se sitten kirjoissa tai näytettiin elokuvassa.
Pahinta tuossa on se, että Zaran kohtalo on arkipäivää yhä niin monelle naiselle, ettei siihen meidän Suomalaisten ymmärrys edes riitä. Miten toisissa maissa nainen on pelkkä seksiobjekti, arvoton, miestä varten luotu ja miehen tarpeiden tyydyttämiseksi, vailla arvoa, omaa tahtoa, yhtä mitätön kuin pölyhiukkanen joka leijailee huoneen poikki.

Sunnuntaina tulee televisiosta dokumentti "Intian tytär" jossa valotetaan raiskaajien näkemyksiä raiskauksiin. Siinä (esitietojen mukaan) mies kertoo raiskanneensa 5-v. tytön eikä kysyttäessä kadu, miksi katuisi? Se oli kerjäläistyttö, ei sen elämällä ole mitään arvoa.

Siitä aasinsiltana pohdin tänään ystäväni kanssa, että miksi tällaiset asiat eivät kiinnosta? Eikö haluta nähdän sen oman kuplan ulkopuolelle, että maailma ei ole kiva ja kaunis paikka kaikille vaan aivan helvetin raaka.
Vai eikö näistä asioista uutisoida tarpeeksi, tuoda tarpeeksi selvästi mediassa näitä esille?
Eivätkö vanhemmat enää opeta lapsia kotona olemaan kiitollisia joka ainoasta ruuasta jonka saavat, terveydestä, kodista, mahdollisuudesta opiskella?
Eikö ihmisellä itsellä ole halua ottaa selvää, laajentaa omaa näkemystä ja ymmärrystä muiden maiden ihmisten tilanteista, oikeuksista, naisten tai lasten asemasta, vankien kidutuksesta?

Minä kiitän Jumalaa rukouksissani omasta terveydestäni, miehestäni, koirista, ystävistä, työpaikasta ja kodista. Rukoilen varjelusta perheelle ja läheisilleni ja Jumalan tuomiota joka ainoalle pahantekijälle, hyväksikäyttäjälle, murhaajalle... ja varjelusta jokaiselle joka juuri nyt, missä tahansa pelkää, kuolee toisen ihmisen takia, raiskataan, kidutetaan, jätetään kuolemaan... Ja luotan, että viimeisellä Tuomiolla jokainen tulee tuomittua tekojensa mukaan.

Lehdessä oli juttu, että Iranissa oli mies sokeutettu koska sharia-lain mukaan "silmä silmästä" tuomio pantiin täytäntöön, mies oli tehnyt happohyökkäyksen jonka seurauksena uhri sokeutui ja nyt tekijältä poistettiin lääkäreiden toimesta nukutuksessa toinen silmä. Teko on tuomittu laajalti. Minä päinvastoin pidän sitä oikeutettuna. Happohyökkäys on ollut äärettömän kivulias, julma ja loppuelämäksi rampauttava teko.
Tekijän silmä poistettiin kivuttomasti nukutuksessa. Ja sillä on yhä toinen näkevä silmä. Toivon, että ko. rangaistus toimisi varoituksena muille vastaavanlaisia tekoja suunnitteleville, koska Lähi-Idässä miehet yhä luulevat voivansa tehdä mitä tahansa ilman rangaistusta Jumalan (Allahin) nimeen. Siellä kulttuuri-erot ovat niin syvällä ettei niitä voi länsimainen ihminen käsittää. Yrityksestä huolimatta, mutta jatkan yhä, yrityksiä ymmärtää erilaisia kulttuureja, näkemyksiä, ihmisiä jotka tekevät toinen toistaan julmempia rikoksia toista ihmistä vastaan.